Myöhäinen jälkikirjoitus

Kirjoitteluni loppui kuin seinään 18.1.2007 onnistuessani katkaisemaan käteni kotimatkalla kaatuessani.

Tilan käytöstä

Eilen kävellessäni Hirvitalolle tulin miettineeksi mahdolisia syitä sille, miksi emme ole määritelleet prosessiamme selkeästi taiteeksi. Mielestäni emme vierasta taidemaailmaa vaan tiettyjä taiteen esittämiseen liittyviä vakiintuneita tilakäytäntöjä. Hirvitalo on suunniteltu ja rakennettu alun perin asuinkäyttöön, yksityiseksi tilaksi. Kun sitä on muokattu julkiseksi kulttuuritilaksi on syntynyt tiettyä kitkaa sen entisen luonteen ja tulevan luonteen välillä. Olohuoneesta on tullut näyttelytila, samoin makuuhuoneesta. Keittiö, sauna ja vintti ovat tällä hetkellä ainoita tiloja, jotka on säilyttäneet aikaisemman yksityisen luonteensa. Tässä meidän prosessitapahtumassa on pyrkimystä viipyä julkisen ja yksityisen välisellä harmaalla alueella. Tämä aiheuttaa hämmennystä tilassa vierailevien keskuudessa. Kun Hirvitalosta ei heti voikaan tunnistaa esim. modernin galleriatilan piirteitä, ei taideyleisö-vaihde loksahdakaan päälle kävijässä. Kun tilassa esiintyvät epätavallisuudet, erilaiset installoinnit ja hörhöily eivät kannakaan tämä on taidetta -kylttiä, pitää vierailijoiden miettiä, onko tämä nyt kenties pelleilyä, hulluutta, vaarallista, hävettävää vai jotain päinvastaista. Joka tapauksessa on kyse tilan käytäntöjen epämääräyttämisestä ja siihen liittyvistä fantasioista.

Tutkimusta ja fiktion tuottamista

Samin työstämä Hirvitalon asukkaan malli alkaa olla jo valmis. Sen kokoaminen on herättänyt taiteelliseen tutkimukseen liittyvää pohdintaa. Valjastaessaan mielivaltaisesti erilaisia talosta löytämiään esineitä hahmoansa määrittäviksi ominaisuuksiksi Sami synnyttää fiktiota. Hän kuitenkin omien sanojensa mukaan on tekemässä jonkin sortin taiteellista tutkimusta. Erään ajatuksen mukaan fiktio tuottaa myös tietoa, mutta tämä tieto ei ole samanlaista kuin tieteellinen tieto. Esimerkiksi satu voi kertoa jotain totta maailmastamme, mutta se totuus ei ole samalla tavalla todennettavissa kuin esimerkiksi fysikaalinen lainalaisuus. Toisaalta tieteessäkin on paljon fiktiota. Vellun kanssa olemme puhuneet astronomiasta ja kvanttifysiikasta sekä näiden tieteenalojen kuvitteellisista maailmoista. Niiden uskottavuus ei ole pelkästään tieteellisen todennettavuuden varassa, vaan myös siinä kuinka lähellä ne ovat vallalla olevaa käsitystämme maailmasta. Samoin jossain psykologiassa on paljon satuilua ihmismielen ominaisuuksista, jotka perinteisesti ovat heijastelleet valtakulttuurimme yleisiä, epämääräiseen ei-mihinkään pohjautuvia uskomuksia. Ehkä puhe taiteellisesta tutkimuksesta onkin tarkoitettu ennen kaikkea muistuttamaan kaikkeen tutkimukseen liittyvästä fiktiivisyydestä ja haastamaan vallalla olevaa tieteellistä diskurssia.

Sisustusideoita

Pispalan nykytaiteen keskuksessa käynnistyi toissapäivänä ke 10.1. Luonnoksia, hahmotelmia, herkkuja ja muita unelmia -prosessi, johon osallistun mm. tällä blogilla. Tämä tapahtuma tulee tarpeeseen; PNTK:n jäsenen ovat jo pitkään haaveilleet "omien juttujen "tekemisestä pyörittämäänsä hirvikatu 10:ssä sijaitsevaan taidetilaan.

Mitä nämä "omat jutut" sitten voisivat olla? Voivatko ne jotenkin välttää taidekontekstiin asettumista, vai onko se, mitä tämän prosessin aikana nyt tehdään auttamattomasti taidetta? Ja miksi se tuntuu rajoitukselta, jos tämä meidän prosessimme nähdään pääasiassa taidelinssin läpi? Monet tähän prosessiin osallistuvat tuntuvat kokevan tarpeelliseksi paeta taidemaailmaa. Miksi?

Tässä pieni raportti siitä, mitä hirvikatu 10:ssä, eli kotoisammin Hirvitalossa on tapahtunut viime päivien aikana:

• Vellu sai idean tuoda kaikki vasta tilaamamme koivuhalot isoimpaan näyttelytilaamme, eli entiseen olohuoneeseen. Haloilla vuorattiin yksi seinistä. Halot tuoksuivat hyviltä ja niitä oli uskomattoman nautinnollista kantaa ja pinota. Huomasin itsessäni jonkinasteisen halkohulluuden piirteitä. Tässä mentiin jonnekin aika syvälle.

• Sami keräsi talon vintiltä omituisia vanhoja esineitä. Hän aikoo koostaa niiden perusteella jonkinlaisen mahdollisen talon asukkaan mallin. Parhaillaan hän sahaa puusta tälle selkärankaa.

• Sebastian löysi jostain vanhan jääkiekkopelin. Ensimmäinen ajatus oli ilmeisesti korvata pelin jääkiekkoilija-hahmot barbie-nukeilla. Piirsin pelin pölyyntyneen pelialueen keskelle, sen aloitusrinkiin ying-yang -merkin. Sain kuulla, että se on väärin päin. Niin kuin hippirihkamassa monesti.

• Heikki on viehättynyt metalliromusta ja kasaa talosta löytämistään esineistä jotain halkoseinän edustalle.

• Saunassa on käyty syvällistä keskustelua Hirvitalon pitkistä linjoista. Mikä on se aste, jolla olemme valmiita sitoutumaan Hirvitalon pyörittämiseen pitkällä tähtäimellä? Tätä kysymystä voisi tarkastella tämän prosessin yhteydessä melko perusteellisesti.